joulukalemteri 23 Vieraileva bloggaaja

Moikka ! 

Sara pyys mua kertomaan mun ja aran tarinan ja mä suostuin heti kertomaan teillekkin tästä!

Kesällä 2011 löydettiin Aran myynti-ilmoitus netistä ja ihastuin tummaan poniruunan heti! Käytiin kokeilemassa Araa kaksi kertaa Elinalla ja olin koko ajan aivan varma että tämän ponin haluan. Niin siinä sitten kävi että Ara päätyi mun omistukseen 3.9.2011. 

Ara oli ja on todella helppo ja kiltti käsitellä mutta ratsastaessa mulla oli alussa napit hukassa sen kanssa. Kilpaponi oli aivan erilainen kun ratsastuskoulun tuntiponit! Tutustuttiin ponin kanssa ja haettiin luottamusta molemmin puolin. Treenattiin ahkerasti kunnes lähdettiin meidän ensimmäisiin estekisoihin hyppäämään 70 cm seuraluokka. Ara hoiti homman kotiin ja sijoituttiin 7 sijalle sekä saatiin pokaali mukaan! Olin maailman onnellisin ponityttö ja rapsuttelinkin Araa ihan koko ajan. Käytiin ahkerasti viikoittain Minnan valmennuksissa ja pian alkoikin treenaaminen tuottaa tulosta!

Kisailtiin 80 & 90 cm luokkia hyvin tuloksin, yleensä puhdas rata ja ruusuke mukaan. 

Pian olikin kesä 2012 ja mun ensimmäinen kisakausi koskaan! Hypättiin laaksolla meidän eka 100 cm kesän alussa ja sijoituttiin siinä 4. Jatkettiin sitten 90 & 100 cm luokkia ja ne menikin tosi hyvin! Työ todellakin näkyi, poni luotti muhun ja mä siihen 100% ja selvittiin mistä vaan. Ara oli mun mukana myös mikkelissä rippileirillä ja siellä meillä olikin tosi hauskaa kun poni sai baanailla metsissä ja viettää kesää. Käytiin myös niinisalossa meijän ekoissa kenttäkisoissa. Mentiin harraste ja saatiinkin maasto nollilla läpi. Ara oli ihan innoissaan ja menossa ja tiesin että se tuo mut varmasti maaliin. Mä en ennen niitä kisoja ollut hypännyt sillä yhtäkään maastoestettä mutta poni ei katellut mitään. Kesäkuun lopussa osallistuttiin Este-Jussi kisoihin Tuomarinkylässä jossa hypättiin meijän eka 110 cm. Menin ennen sitä 100 cm luokan ja saatiin se nollilla ja ruusuke mukaan. Mua jännitti ihan kamalasti ja Ara kielsikin verkassa kerran mun jännityksen takia. Olin toinen lähtijä ja päätin että jos ensimmäinen poniratsukko pääsee maaliin, niin  päästään mekin. Niin siinä sitten kävi että ensimmäinen ratsukko, joka oli meitä paljon kokeneempi kielsi 3 esteellä ulos. Siinä ei sitten auttanut muu kun luottaa Araan ja yrittää ratsastaa itse mahdollisimman hyvin. Mun ratsastus sillä radalla ei ollut mitään kehuttavaa mutta poni oli tosi hieno ja skarppasi koko ajan ja niin siinä kävi että voitettiin koko luokka 0/0 tuloksella !! En tiennyt pitäiskö mun itkeä vai nauraa, niin ihanan hieno ja kiltti poni mulla oli. 

Koko kesä kierrettiin kisoja ja aina Ara jaksoi olla täysillä mukana ja selvittiin yhdessä radoista. Oltiin myös Jumping Kemiössä jossa tehtiin meidän surkein 110 cm rata. Nurmipohja oli todella huono kaatosateiden jälkeen ja mietinkin tosi kauan että menenkö ollenkaan. Olin muistaakseni 9 lähtijä ja mua ennen oli jo kaatunut 1 poni radalla. Mun kaveri meni mua juuri edellä ja mä olin kävelemässä kilpailuareenalla ja se kaatui poninsa kanssa mun ja Aran eteen. Siinä oli vasta loistavat fiilikset aloittaa rata! Menin radan todella alitemmossa koska pelkäsin koko ajan että Ara liukastuisi vaikka sillä oli isot nurmihokit joka jalassa. Se ajautui välillä aika lähelle esteitä mutta joka kerta se hyppäsi koska tiesi että mä luotan siihen. Kiersin myös jokaisen mahdollisen kulman jonka löysin ja saatiinkin aika paljon yliaikaa. Kiitin radan jälkeen tosi paljon ponia kuinka se oli jaksanut auttaa mua ja luottaa muhun. Käytiin myös Aran kanssa paljon maastossa koska se rakasti mennä siellä ilman huolen häivää ja laukkailla isoja ylämäkijä! Startattii myös kervalla meidän eka tuttari koskaan ja sekin meni super hyvin! Päästiin maasto maaliin ja mikä parasta: Oltiin kumpikin Aran kanssa innoissamme!

Pian tulikin syyskuun alku ja meillä oli tiedossa aluemestaruudet. Päätin perusradalla yrittää ratsastaa vaan mahdollisimman tasasen radan,mieluiten puhtaasti. Ajattelin alkuun että rata on todella vaikea koska paljon kokeneemmatkin ratsukot otti siinä puomeja alas. Me selvittiin Aran kanssa rata nollilla ja päästiin jännittävään uusintaan! Ara oli ihan täpinöissään ja startattiinkin melkeen heti meidän 110cm  uusinta joka meni sekin nollilla ja pian paljastuikin että oltiin saatu aluemestaruus pronssia! Vain kolme ponia selvitti kummatkin radat 0/0 tuloksella ja me lukeuduttiin Aran kanssa niihin. Olin niin onnellinen kun vaan voi olla. 

Mun äitille soitettiinkin niiden kisojen jälkeen ja kerrottiin että mut ja Ara oltiin valittu aluemestaruusjoukkoeeseen joka tarkoitti sitä että lähdettii Jyväskylään kisaamaan! Sielläkin meni ihan hyvin ja saatiin pronssia Etelä-Suomelle. Siihen päättyi meidän kisakausi, tosin käytiin hyppäämässä Eholla parit seurakisat jotka meni pääsääntöisesti hyvin! Hain aluevalmennuksiin esteissä sekä kentässä ja päästiin kumpaankin. Annettiin Aralle tosi hienon kisakauden jälkeen pitkä "lepoaika" jolloin ei muuta tehtykkään kun maastoiltiin,baanailtiin, väännettiin vähän koulua ja nautittiin yhdessäolosta. Niin siinä sitten kävi että olin kasvanut aivan kamalasti ja valmentajien kanssa mietittiin mitä pitäisi tehdä. Jouduin tekemään kamalimman ratkaisun koskaan ja laittamaan ponin myyntiin. Poni lähti multa 17.3.2013 uuteen kotiin.

Ara opetti mulle enemmän kun kukaan on koskaan opettanut. Se kuunteli kaikki mun murheet, luottamus oli täydellistä, se korjas mun heikkouksia ja mä sen. Se poni jos joku on oikee kultakimpale <3 '

OLETTEHAN LUKENEET EDELLISEN (KLIK) POSTAUKEN? :)